lauantai 24. marraskuuta 2012

Hollanninpaimenkoirien agilitypäivä

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut blogiin treeneistä. Ollaan me koirien kanssa ihan yhtä ahkerasti treenattu, mutta koulussa ja töissä on ollut aika haipakkaa koko syksyn niin koneella ei ole jaksanut istua kouluhommien takia yhtään enempää kuin on pakko. Nyt taas ryhdistäydyn, jää itsellekin treeneistä jotain talteen kun ne tänne blogiin kirjaa. Olin marraskuun alussa Janita Leinosen koulutuksessa Turussa viikonlopun verran. Oli tosi antoisa viikonloppu ja opittiin Sissin kanssa ihan hirveästi uutta. Kirjoittelen siitäö viikonlopusta lähiaikoina tänne kun saan inspiraation. :)

Holskujen agilitypäivä oli tänä vuonna Nastolassa ja koska itse vastasin sen järjestelyistä niin pyysin sinne kouluttajaksi Nina Frantsia, koska tiedän hänen olevan erittäin osaava kouluttaja. Nina ymmärtää paljon koiran kouluttamisesta ja motivoinnista, joiden lisäksi agilityssä hän on huippuhyvä kouluttamaan. Koulutukseen osallistui kahdeksan hollanninpaimenkoiraa. Jokainen karvamuunnos oli edustettuna, mikä oli tosi mukava juttu. 

Meillä oli päivän aikana kaksi eri harjoitusta. Ensimmäisessä harjoituksessa harjoittelimme koiran linjauksia ja perusohjauksia. Toinen oli perinteinen ratatreeni, jossa mietittiin myös erilaisia ohjaustekniikoita. Kumpikin harjoitus olivat todella hyödyllisiä.


Valkoiset pallot olivat meidän harjoitus . Jokainen aluksi tutustui rataan ja teki oman suunnitelmansa, kuinka suorittaisi sen oman koiransa kanssa. Mä olisin tehnyt valsseja ja persjättöjä, mutta tuo kannattaisikin tehdä takaaleikkauksilla koko rata. Sissi lähtee takaaleikkauksiin, mutta on tällä hetkellä vielä todella paljon vauhdikkaampi kun mä ohjaan sitä edestä, eli mun piti tehdä rataa persjätöillä. No, sehän ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olisi voinut kuvitella. Mulla on persjätöt ihan hirveästi myöhässä ja jotenkin en uskalla lähteä tarpeeksi aikaisin niitä tekemään. Esteellä 7. meinasi tulla ongelmia. Koira irtosi uhan hyvin kyllä sinne, mutta ilman minkäänlaista linjausta se tuli joka kerta kasista ohi. Harjoiteltiin sitten jenkkikäännöstä seiskalle, mikä sujuikin tosi hyvin ja ehdin silti persjättöihin mukaan. Kotiläksyksi saatiin persjättöjen ja jenkkikäännöksen harjoittelua. Nina antoikin pari vinkkiä katsoa Youtubesta Krisztina Kabain videoita, koska hän tekee tosi hyvin persjätöt. Muuta ei sitten kuulemma sieltä saa apinoida. :D




Ratatreeni olikin sitten yhtä mielenkiintoinen. Esteet 1-5 olivat tuttuja Janitan aikaisemmasta koulutuksesta, mutta silti onnistuin jotenkin sössimään nekin. :D Tehtiin ekat harjoitukset kisanomaisesti ja meille kaikille tuki hyvin selväksi, että mä rupean vaan kiirehtimään ja sähläämään kun on "kisat" kun pitäisi saada sama suoritusvarmuus kuin treeneissäkin on. Lisäksi mun mielentilaan pitää saada aika paljon muutosta. Kun saan itseni ns. suuttumaan eli pienessä agressa suorittamaan niin teen tosi hyvää rataa silloin. Tai siis mä ohjaan kunnolla ja koira tekee hyvää rataa. :D Ninan kanssa tosin puhuttiin, että Sissille sopii paremmin iloinen ja tsemppaava ohjaus, mutta ei ole missään tapauksessa liian pehmeä tälläiseen "agrella" ohjaamiseen. Eli mun pitää olla vaan napakka ja jämäkkä itseäni kohtaan, ei tietysti koiraa.

Nyt itse rataan: kakkoselle pakkovalssi, neloselle saksalainen, seiskalle ihmisnuoli tai sitten viskileikkaus. Kympille valssi, 11-13 joko niin, että 12 jälkeen persjättö ja 13 takaakierto-valssi tai päällejuoksu-välistäveto-takaakierto. Ensimmäinen vaihtoehto oli musta vaikeampi niin treenasin sitä.Putkesta 14 putkeen 15 poispäinkäännös. 18-20 välistävedot. Puomin tilalla oli keinu. Keppien jälkeen taas poispäinkäännös.

Kakkosen pakkovalssi tökki. Mulle on opetettu se niin, että takapuoli on kohti estettä, nyt pitikin olla toisin päin niin, että koiran puoleinen jalka on takana ja koiran puoleinen käsi merkkaa tarkasti. Toimii. Saksalaisessa oli hiomista. Oon tehnyt senkin tähän mennessä ihan väärin. Sissin kanssa treenattiin merkkauksia ja itsenäistä estesuorittamista, jotta koira suorittaisi esteitä vaikka mä jatkaisin ohjaamista jo muualle. Tämäkin oli oleellista saksalaisen tekemisessä. Tää tuli myös meille kotiläksyksi. 
Ihmisnuoli sujui, viskileikkausta jouduttiin hiomaan,  mutta oikeanlaisella ohjauksella siitä tuli tosi hyvä. Muut kohdat sujui ihan hyvin, kunhan en hosu ja teen ohjaukset kunnolla loppuun asti. Monesti joko hosun liikaa tai olen aivan liian myöhässä. Esimerkiksi poispäinkäännöt oli ihan kamalan myöhässä, mutta positiivista on, että mä oon vihdoinkin oppinut ohjaamaan ne! :D

Puhuttiin vielä, että jotta saataisiin Sissin vauhtia kasvatettu agissa, sen pitäisi tehdä ekaksi helppo treeni, sitten ällövaikea ja lopuksi tosi ihana ja helppo, jotta sillä motivaatio pysyy ja kasvaisikin vielä lisää. Vauhtiahan siitä ei puutu, mun pitää vaan luottaa siihen ja opettaa se varmaksi ohjauksiin ja esteisiin ja sitten kasvattaa vauhtia sille.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Ekat canicross-kisat

Vihdoinkin tämä päivä on koittanut, mun ja Zonyan ekat kisat. Omituista, mua ei jännittänyt juuri yhtään, paitsi juuri ennen radalle menoa. :) Fiilis kisaamaan lähtiessä oli ihan ok. Ollaan treenattu ahkerasti, mutta viimeiset kaksi viikkoa on ollut niin kova kiire, etten ole ehtinyt omasta mielestäni tarpeeksi juoksemaan. 

Ennakkoon jännitti se, että kestääkö oma kunto juosta täysillä tuo matka. Ohkolassa oli siis SM-kisaluokat virallisissa kisoissa enkä halunnut lähteä ekoihin kisoihin niitä juoksemaan. Ja toiseksi harrastajaluokka on lyhyempi (tämä oli 2,4 km), joten kynnys osallistua oli pienempi eikä tarvinut niin paljon treenata. Mua jännitti myös, että vetääkö Zonya kunnolla koko matkan, mutta se pelko karisi heti kun otin sen autosta, koira oli aivan liekeissä ja veti hihnassakin ihan hulluna. Se ilmeisesti muisti muinaiset vetohiihtokisat ja oli intona menossa. :)

Olin ajatellut, että ollaan superhyviä, jos juostaan toi matka 12 minuuttiin. Tämä oli siis mun oma superhyvä tavoiteaika. En siis ole kunnolla treenannut maksimitehoilla juoksua, vaan kestävyystreeniä oikeastaan. Lisäksi juuri ennen kisoja muhun iski ällöttävä flunssa. Voimat on ollut pois ja happi ei kulje. Muuten ihan ok, ei nuhaa tms. Tällä viikolla reippaalla juoksulenkillä käydessä alkoi pistämään kylkeen, mitä ei koskaan tapahdu mulle. Eli lähtökohdat eivät olleet kovin hyvät... Kisat lähti kuitenkin hyvin käyntiin. Ohitettiin alkuun edellä juokseva. Z ohitti kauniisti, mutta edellä menijä ei meinannut antaa mennä ohi. Pohja oli tajuttoman märkä ja pehmeä, oli vaikea juosta ja voimat meinasi loppua.

Omaa suoritusvuoroa odottamassa, mikä ilme! ;)


 Lähdössä matkaan, countdown...


 Näin sitä mennään!


Z veti ihan hurjaa vauhtia ja itse vaan juoksin perässä. Jossain vaiheessa ajattelin mätkähtää polun viereen makaamaan, henki ei kulkenut ollenkaan ja oli välillä pakko ottaa pari kävelyaskelta, mutta Z ei mua säästellyt, se vaan jatkoi vetämistä ja pakotti juoksemaan muutaman kävelyaskeleen jälkeen! :D Mua masensi nuo kävelyt, koska ajattelin, että nyt menee tavoiteaika ihan persiilleen ja ärsytti kun oli vaan pakko kävellä, että saa happea. Pari koirakkoa meni meistä siinä kohti ohi ja Z alkoi vetää ihan hulluna niiden perään. Mä vaan juoksin. Ja tein kuolemaa. Odotin koko ajan maalilinjan tulemista eli 800 m ennen sitä pitäisi tulla merkki, jossa alkaa kirittää. Mä en nähnyt sitä missään vaiheessa. Odotin sitä ja säästelin voimia, että jaksaa mennä ihan täysillä loppumatkan. Meidän valmentaja Marika meni jossain vaiheessa ohi ja Marika alkoi tsemppaamaan omaa koiraa maaliin. Tajusin, että perkele, kohta ollaan perillä! Ja sitten vaan täysillä loppumatka. Äiti oli tsemppaamassa maalissa ja mentiin LUJAA.

Olin ihan kirjaimellisesti kuoleman rajalla kun päästiin perille. Zonya oli aivan mieletön ja vaikka itsellä oli huono olo hapen puutteen vuoksi niin fiilis oli ihan mieletön! Juostiin lujaa, koskaan en oo mennyt noin lujaa kuin silloin! Käytiin jäähdyttelemässä ja odotettiin tuloksia. Mua vähän jännitti, millainen aika tulee olemaan. Lopulta sain tietää, päästiin tavoitteeseen ja hienosti: 2,4 km 10,58 min, etenemä 13,13 km/h. VAUDE! Olen niin fiiliksissä! Vaikka juoksu oli ihan kamalaa tällä kerralla niin oon niin tohkeissani, että tätä on jatkettava. Ei se flunssa aina ole.

Marikakin kehui juoksun menneen hyvin ja kutsui mukaan Jämille kisaamaan. Se pentele innosti mut kokeilemaan kick bikella koirien kanssa ja tietysti sparckia myös. Mä oon nyt niin liekeissä tästä lajista. Sparck meillä on jo, mutta nyt on viimeistään ensi keväänä pakko hommata se bike. :D Hullu kun on niin lähtee mukaan! :D

 Maalilinjalle tulossa, kuvaaja on hukannut juoksijan pään! :D

 Meneemeneemenee!!!


Väsyneet, mutta onnelliset (tai siis minä olin väsynyt, Z ei...)

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Vihdoinkin agilitytreeneihin

Jee, vihdoin viimein päästiin Sissin kanssa aksatreeneihin kun siltä on juoksut loppu. Ihan haikeena oon ollut kun nyt vihdoin ennen sen juoksuja alkoi yhteistyö sujua ja nyt sitten sillä alkoi juoksut. Niin mun tuuria. :D Nyt päätin, että treenaan sen kanssa keppejä ihan sikana. Niitten on vaan pakko alkaa sujua. Treeneihin ei ollut tulossa minun lisäksi kuin yksi muu, niin ajattelin tehdä pelkkiä keppejä.

Ajattelin, että viimeeksi kun kepit oli mennyt ihan persiilleen niin ne menee nytkin. Mutta mitä ihmettä?! Koirahan osaakin ne perskuleen kepit. Ehkä tauko on tehnyt sille hyvää. Mä olin sille napakkana, eli jos se tyhmäili omiaan niin kielsin heti, mutta sitten tuli heti joulu kun teki oikein. Sissi teki hirvittävän hienosti puolikkaita ja kokonaisia. Pujotteli nopeasti ja tarkasti vaikka itse olin kaukana. Haki hyvin vaikeista kulmista sisään. Muutaman kerran palloili omiaan, mutta tiukalla muistutuksella alkoi tekemään töitä ja tekikin tosi hienosti! :) Oon niin iloinen. Nyt jatketaan ehdottomasti keppien työstöä, että niistä tulee huippuhyvät.

Koiralla oli kovasti intoa, joten tehtiin pienellä puolella olevaa rataa. Sissi kulki kivasti, ei tyhmäillyt. Oma ohjaus oli tahmeaa taas tauon jälkeen ja koirakin oli vähän varovainen hallissa. Sissi kulkee aina paremmin ulkona, mutta uskon sen tottuvan taas nopeasti halliin. Sissi irtosi kuitenkin hienosti mm. takaakiertoihin ja tuli ohjauksiin kivasti. Niisto oli taas hirmu vaikea, sitä pitää harjoitella tosi paljon tai keksiä sen tilalle jokin muu ohjaus.


Kakkoselle ennakoiva valssi, kolmonen oli toiselta puolelta, kuvassa numero on väärällä puolella. Kutoselle takaakierto. Aa-putkierottelut meni hienosti, kontaktit omaa tasoaan. Kasilla takaakierto-puolivalssi, ysi ja kymppi takaakiertoina. Muuten ok, mutta mutkat jäi vähän pitkiksi oman ohjauksen ajoituksen vuoksi. Este nro 12 oli vaikea, Sissi ei meinannut tulla niistoon millään. Kiersi koko ajan siivekkeen toiselta puolelta, joten tein sen lopulta vaan bacl lapina (vai mikä helkkari sen nimi on?). Loppusuoralla irtoaa kauniisti.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kouvolassa raunioilla

Oli mukava iltapäivä ja hieno syksyinen sää mennä raunioille treenaamaan. Perjantai-iltapäivä verotti tulijoita, mutta oli silti tehokkaat treenit pienemmällä porukalla. Kouvolan radalle oli tullut muutamia uusia piiloja, joita aioimme hyödyntää. Päätimme ottaa alueeksi pelkän kasan. Ruutin kanssa taas jatkettiin itsenäisen etsimisen harjoittelua ja erilaisia piiloja. Yhden mm  halusin korkealle torniin, koiran on hyvä oppia, miten hajut kulkeutuvat ja että mm voi olla myös korkealla.

Ruuti oli tosi innokas etsimään lähtiessä. Pikkuisen höyry päässä taas irtosi alueelle (mikä on hyvä), mutta ekat piilot jäi aivan kokonaan tarkistamatta. Tää pitäisi opettaa koiralle, että tarkistaa alueen huolellisesti tai sitten pitää ottaa etsintäsuunnitelmassa huomioon, että palataan alkupisteeseen ja saadaan katettua koko alue huolellisesti. Eka mm löytyi helposti, koira tarkensi hyvin ja ilmaisi reippaasti. Mm oli umpiputkessa. Toka ukko oli siellä korkealla tornissa, sen haju ilmeisesti painui alueen ulkopuolelle kun Ruuti siellä kovasti kävi kiertelemässä. Koira tosi nopeasti kuitenkin hoksasi, mistä haju on peräisin ja löysi ukon. Ilmaisu oli hyvä.

Koira oli aika nopsaan edennyt ykkösukolta kakkoselle, joten itse kasa oli tarkistamatta. Lähetin koiraa kasalle tarkistamaan ja se haisteli ja kierteli siellä tosi hienosti. Arvelin, että viimeinen mm on siellä alun piiloissa, mitkä jäi tarkistamatta. Äiti kielsi olla kyllästyttämättä koiraa etsittämällä tyhjää ja viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että siellä ylempänä se mm on kun koirakaan ei merkkaa mitään. Itse olin taas sitä mieltä, että koira tekee hyvin töitä, luen sitä koko ajan tarkasti ja haluan sen oppivan, että sen täytyy käydä tarkistamassa myös sellaiset paikat, missä haju ei suoraan tule. Ruuti meni hienosti ja lähetin sen lopulta alkupisteeseen. Koira alkoi kiertää muovista laatikkoa (lasikuitua) ja ilmaisi hienosti vikan mm sieltä.

Treenit meni aivan suunnitelmien mukaan ja koira haki hyvin. Olin tyytyväinen myös itseeni, koska osasin lukea koiraa ja luotin siihen. Tein myös etsintäsuunnitelman ja pysyin hyvin siinä.

torstai 13. syyskuuta 2012

Canicross -päivitystä

Ollaan nyt Zonyan kanssa treenattu mahdollisimman ahkerasti kuun lopussa olevia kisoja ajatellen. Olen ollut tosi tarkkana, etten tee sen kanssa pitkiä vetoja vaan, että into pysyy yllä ja se vetää kunnolla koko ajan. Alkuun tein ihan lyhyitä vetopätkiä ja nyt oon tehnyt noin kilsan pituisia vetoja. Koira vetää hirmu kivasti ja itsekin jopa jaksan juosta. Eilen olin tosi kuollut parin kierroksen jälkeen, mutta tänään oli ihme kyllä sellainen fiilis, että olisi jaksanut pidempääkin! 

Muuten omaa kuntoa olen pitänyt yllä pidemmillä juoksulenkeillä muiden koirien kanssa, jumpalla ja uimisella. Olen pyrkinyt myös syömään hyvin. Zonya on taas käynyt vapaana juoksemassa ja on saanut vetää äitiä kävelylenkillä valjaissa, joka kehittää vetokestävyyttä. Uskon, että ihan suht hyvän ajan saadaan harrastajaluokassa juostua, jos vaan Z vetää edes kevyesti koko matkan. Nyt pitäisi tulevat viikot kehittää kummankin vauhtikestävyyttä ja edelleen Zonyan vetomotivaatiota. Olen aika innoissani tulevista kisoista, mutta jännittää, että minkälainen aika tulee, jaksaako koira vetää, jaksanko itse juosta ja hieman peloittaa, ettei loukkaa itseään. Kisat on onneksi Mäntsälässä. Tarkoituksena on nyt mahdollisimman monta kertaa käydä tekemässä Z:lle mielikuvatreeniä siellä. :)

Kuva on napattu netistä kuvitusta varten.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Hakutreenit Brandyn kanssa

Treenaan nyt jonkin aikaa hakua vaan Brandyn kanssa ja Ruutin kanssa pelkkiä raunioita. Äiti haluaa kokeilla vielä HK1-tuloksen tekemistä Ruutille, kun se on ollut nyt tosi hyvässä kunnossa. Mullehan tää sopii hyvin. Brandy pääsee treenaamaan pelastushakua varten. Äitin mielestä Brandyn kanssa kannattaa treenata pistottamista, koska se kehittää myös sen ohjattavuutta ja irtoamista partioidessa. Senpä takia teimme oheisen suunnitelman tämän päivän halutreeneihin: Ukot 50 m ja pressut päällä, koira näkee kun eka lähtee. Koira ilmaisee, menen paikan päälle, kuljetetaan yhdessä ja jätän koiran maalimiehelle. Kutsun koiran keskilinjalle ja lähetän kakkoselle (mm valmiina), muuten sama. Sama myös kolmosella. Nelonen on jäniksenä, eli koira saa lähteä juoksevan mm perään.

No, kuinkas kävikään. Eka oli hyvä, koira irtosi hyvin, ilmaisi hyvin, kaikki ok. Kakkonen ihan ok, suorassa pistossa on parantamisen varaa. Brandy ei oikein tajua vieläkään suoria pistoja ja jos se ei saa hajua, niin alkaa risteilemään ja palaa herkästi mun luokse hakemaan ohjausta. Huoh... Kolmas menikin sitten jo ihan ketuille. Koira lähtee heti partioimalla etsimään. Olin aivan alusta asti ollut sitä mieltä, että tehdään treenit nyt partioimalla, koska kokeessakin niin tehdään, mutta äitin perustelu pistottamisesta kävi järkeen. Koira todisti nyt, että se treeni on aivan turhaa kun ei se pistoista tajua mitään. Toisaalta luulen, että se kyllä tietää, mitä halutaan, mutta haluaa palata tuttuun ja sille luonnolliseen hakukuvioon. Brandy nimittäin irtoaa pistoille mielettömän hyvin, kun sillä on tuuli apuna. Ilman hajua sitä ei niin huvita lähteä juoksemaan. Eli en ole tehnyt sille alusta asti mahdollisimman johdonmukaisesti opetusta, että aina kun ohjaan koiran pistolle, niin sieltä löytyy ukko.

Minä ja Brandy hakumetsällä kesällä 2012

Kolmannen tosiaan partioitiin metsästä. Koira hakee kivasti mun edessä risteilemällä ja tulee mun ohjauksiin hienosti. Pari kertaa irtosi kauemmas näkökentästä, mutta palaa hyvin takaisin etsimään. MM ei meinannut millään löytyä ja en enää itsekään ollut kunnolla kartalla kun en tosiaan ollut tehnyt minkäänlaista suunnitelmaan. Löytyihän se vihdoin ja Brandy ilmaisi. Selkeästi koira alkoi hieman väsyä kun haukku oli pikkuisen turhautunut ja vaisu, mutta ilmaisi kuitenkin loppuun asti.

Otettiin vielä jänis, koira syttyi heti ja löytyi vielä energiaa. Ihan räjähtävällä lähdöllä koira lähti intona jäniksen perään ja oltiin sovittu, että B saa palkan heti haukun aloituksesta. Oli tosi hyvä, että oli vielä yksi tällainen ukko koiralle, että nyt sille jäi viimeiseksi positiivinen mielikuva harjoituksesta kun oli kivaa ja helppoa. Kolmannesta ukosta olisi voinut jäädä vähän negatiivisempi mielikuva, vaikka luiultavasti se ei olisi silti ollut mikään ongelma. Haku on Brandyn aivan ykkäösjuttu ja se on ihan liekeissä aina tästä lajista!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Lohjalla raunioilla

Alkuun yleistä pulinaa. ÄR-SYT-TÄÄ!!! Meillä piti olla agilityryhmän kanssa keskiviikkona treenivuoro P-HAU:n epiksissä ja sitten piti mennä sunnuntaina kisoihin ja vielä pm-joukkueeseen. Eiköhän Sissillä alkanut juoksut! Huoh... Siinä meni hyvät treenit vieraissa paikoissa ja kisat sitten. Pm-joukkueeseen voisi osallistua juoksuisen koiran kanssa, mutta näki jo viime viikon epiksissä kun juoksut oli tuloillaan, kuinka käy kisaamisen vieraassa paikassa. Koira ei ole yhtään kuulolla ja mulla menee hermot. En viitsi joukkueeseen osallistua, kun koira ei pysy mulla hanskassa ja tuommoinen treeni tekee vaan hallaa meidän yhteistyölle. Ei ihme, että se oli niin korvaton viime perjantaina.

Ja nyt asiaan. Oltiin siis parin meidän ryhmäläisen kanssa vierailemassa Lohjan raunioradalla. Ruuti oli mulla mukana. Oli tosi kivaa päästä taas yksille uusille raunioille treenaamaan. Oikein sormet syyhysi kun siellä oli tilaa yllin kyllin ja mieletön määrä hyviä piiloja, joita haluaisi treenata kaikkia! Harmi vaan kun aikaa ei ollut paljoa. Päätin heti, että otetaan Ruutille sellaiset harkat, joita Lahdessa ei pääse tekemään eli kunnon etsintä koko aluetta käyttäen, yksi mm korkealle torniin, toinen mm jonnekkin maanalaiseen piiloon, mitä en tiedä. Tehtiin Ruutille melkein kokeenomainen treeni. Otettiin alkupulinat ja muut ja hieman meteliä raunioille koiran etsiessä.

Ruuti oli todella hienosti mulla hallinnassa, irtosi etsimään hienosti itsenäisesti ja tehokkaasti ja tuli mun ohjaukseen kauniisti. Olin tosi ylpeä koirasta, kuinka hienosti se työskenteli, ei tarvinnut yhtään hävetä vaikka meidän treenejä oli valvomassa yksi nainen Lohjan seurasta. Ruuti ei meinannut alkuun paikallistaa tornista tulevan mm hajua, mutta lähti hyvin tarkistamaan kun pyysin sitä kiipeämään torniin. Hyvät ilmaisut tuli.

Toisen mm olinpaikkaa en tiennyt ja etenin etsintäsuunnitelman mukaisesti. Koira selkeästi etsi yhden kivikasan läheisyydessä, joten etenin itsekin sinne. Koiralla oli pulmana, mistä haju tulee, se on selkeästi ihan lähellä, mutta missä? Itsekään en tajunnut, missä se mm mahdollisesti olisi. Koiran pyörimispaikalla oli todella iso kiven järkäle ja sen takana tiilikasa. Lopulta Ruuti ilmaisi kiven takana ja "tuomari" pyysi tarkentamaan. Tällöin pyydettiin mm hieman kehumaan koiraa hiljaa ja se oli siellä tiilikasan alla ns. "häkissä". Koira oli ihan, että "Ahaa, täällähän sä olit!". Tosi hyvä harjoitus saatiin aikaan. Otettiin vielä kolmas ukko samantapaiseen piiloon, mitä tuo edellinen oli. Tehtiin innostavana eli koira nöki kun mm lähti, mutta ei minne. Koira lähti hakemaan hienosti ja paikallisti mm uudesta vaikeakulkuisesta kivikasasta. Ilmaisu oli hyvä.

Oltaisiin haluttu vielä jäädä tekemään vieraita peko-kettisesteitä ja treenaamaan kentälle tottista, mutta meitä ei tosiaan päästetty jostain syystä treenaamaan yksinään (wtf?!), joten ei viitsitty sitten viivyttää enempää tätä meidän valvojaa. Muuten treenit meni kaikilta hirmu kivasti ja sai todella olla ylpeä koiran osaamisesta. EHkä se B-koe vielä siintää edessä, nyt vaan LISÄÄ TREENIÄ! :D

perjantai 7. syyskuuta 2012

Epikset Rakokivessä

Meidän seura järjestää viikonloppuna Rakokivessä Nastolassa Nuorten agilityn sm-kisat, joten meillä oli sitten perjantai-iltana epikset samalla paikalla. Tietysti käytin talkoilun lomassa tilaisuuden hyväksi ja kävin harkkaamassa kaksi kisanomaista rataa vieraassa paikassa, koska Sissi tarttee tällaisia treenejä ihan hirveän paljon.

No persiilleen meni. Eka rata oli ihan kammoittava. Koira ei pysynyt yhtään mulla hanskassa ja todellakin teki mitä huvittaa. Juoksi putkiin ja kielsi hyppyjä ja rallatteli omiaan. Olin niin hiilenä, ettei ole tosikaan. Kolme viimeistä estettä taidettiin mennä mun ohjauksen mukaan. Siinä kohtaa meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta minähän en luovuta. Koiraa en missään nimessä syytä. Tää johtuu vaan siitä, että ei olla treenattu vieraissa paikoissa tarpeeksi. Ja jotain erittäin positiivista löytyi kuitenkin: koira ei jännittänyt YHTÄÄN siellä mun kanssa ollessa eikä hinkunut yhtään äitin perään. Tämä on ihan mielettömän hyvä juttu ja olen tosi iloinen tästä.

Toiselle radalle lähdettiin ei-mitään-asenteella. Koira tulikin tosi kivasti ohjauksiin mukaan. Kepeillä tuli jotain omistuista sössimistä, mutta ei menoa haitannut. Melkein lopussa koira irtosi väärään päähän putkeen oudossa paikassa, mutta sivusta seurannut äiti sanoi, että mä ohjasin koiraa taas aivan liian läheltä. Nyt mun täytyy tehdä kovasti töitä, että lopetan sen esteille valumisen ja luotan rohkeasti koiraan, että kyllä se irtoaa kun kyllähän se vaan irtoaa välillä ongelmaksikin asti... Nyt vaan kovasti treeniä Sissille vieraissa paikassa, kepit supervarmoiksi ja itselle ohjaustreeniä niin siitä tulee tosi hyvä. 

Sissi äitin kanssa kisoissa

maanantai 3. syyskuuta 2012

Maanantaiset pikatreenit

Olimme Ruutin kanssa meidän ryhmän kanssa raunioilla pikaisissa iltatreeneissä. Treenit oli pikaiset, koska pimeä yllättää tosi nopeasti ja nytkin kahdeksan jälkeen oli jo tosi hämärää. Ruutille kaksi mm. Lähetin koiran etsimään alueelle ja koira irtoaa hyvin ja työskentelee itsenäisesti. Eka mm löytyi nopeasti putkistosta, koira ilmeisesti säikähti mm ja haukkui varoitushaukkua, mutta rentoutui tosi hienosti ja oli ok, ilmaisi hienosti loppuun. Toisen mm löytymisen kanssa oli ongelmia, koira haki jotenkuten. Edellisen ryhmän koirat olivat kuseskelleet raunioalueen ympäristössä ihan hirveän paljon. Ruutin mielenkiinto katkesi usein pissojen haisteluun ja yritykseen itsekin merkata. Ilmeisesti juoksut on tulossa, koska normaalisti tuollainen ei etsintämotivaatiota häiritse. Itse kasalla liikkummalla ja koiran etsintää ohjaamalla koirakin keskittyi etsimiseen. MM olikin vaikea. Se oli pressun alla piilossa kasan päällä, koira hajua ei ensin paikallistanut enkä minäkään meinannut pressua kasoista erottaa ennen kuin olin aivan kohdalla ja seurasin koiran toimintaa.

Tosi hyvin tuli taas todistettua, että kun koira työskentelee reippaasti, niin sen nenään pitää luottaa. En itsekään tiennyt, missä ukko on ja olo alkoi olla jo epätoivoinen, että eikö se näin pieneltä alueelta löydä mitään! Varsinkin se hajujen haistelu ärsytti, mutta onneksi osasin kasata itseni hyvin. Tokalla ukolla haukku oli reipas ja täysin normaali. Omituinen se säikähtäminen, se ei koskaan muuten säiky mitään.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Helenan viimeinen treeni tänä vuonna

Tylsää, meillä oli viimeinen kerta Helenan koulutusta tänä vuonna. Meillä oli tosi kiva rata ja Sissikin meni kivasti tänään. Harmittaa silti, kun hyvä kouluttaja ei enää tälle vuodelle pääse meitä kouluttamaan.

Esteiden 3 ja 4 tilalla oli suora putki

Me tehtiin ensin mustat pallot ja sen jälkeen mustat neliöt. Ekassa harjoituksessa takaakierrot kaikki meni tosi hyvin. Olin vaan harjoitellut radan väärin. :O Laitetaan se flunssan syyksi... Sissi kääntyi putkiin tosi kivasti kun muistin olla rynnimättä ja jarruttaa liikettä. Puomille koira ei mennyt kun ohjasin kunnolla putkiin. Jos lepsuilin ohjauksessa niin silloin koirakin "valui" puomille. Esteelle 11 en meinannut millään ehtiä, siitä tuli kilpajuoksua koiran kanssa ja yllätys yllätys, mä olin hitaampi. Tarkoitus oli siis tehdä takaakierto-valssi hypylle 11. Kun ohjasin koiran putkeen 8, mun piti mennä tekemään persjättö toiselle puolelle ja vaan käskyttää koira selän takaa putkeen 9. Tällöin ehdin hyvin takaakiertoon seuraavalla esteelle. Tajusinpa juuri, että Sissi on hakenut hienosti tällä kertaa esteitä mun selän takaa! MAHTAVAA! Edistystä on tapahtunut. Takanaleikkaukset oli vähän kömpelöitä, mutta koira kääntyi kivasti ja tänään oli hienosti kuulolla, mutta vauhtia oli mukana.

Toisessa harjoituksessa menin itse oikeastaan mahdollisimman lujaa, jotta koiralle tulisi kiva vauhtiharjoitus. Sissi haki esteille hyvin kun en itse kiirehtinyt aivan syyttä suotta. Jos kiirehdin turhaan, niin se saattoi ohittaa esteen. Eli ohjasin: kakkoselle takaakierto-valssi, kolmosputken jälkeen persjättö ja heitto esteelle, kutosputkelle valssi ja ysille takaaleikkaus. Koira meni tosi iloisesti ja reippaasti radan ja vastasi ohjauksiin hienosti.

Oli tosi kiva viimeinen treeni Helenan kanssa. Nyt alan saamaan itseluottamusta tuon koiran ohjaamiseen, ei me olla niin surkeita kun olen koko ajan kuvitellut. Sissi meni kivasti ja eikä sikaillut yhtään tällä kertaa. Tuijakin kehui, että ollaan edistytty Sissin kanssa tosi paljon. :) Kiva kuulla palautetta kun itse on aina niin kriittinen eikä osaa katsoa tekemisiään tarpeeksi objektiivisesti. Pitäisi ottaa nyt taas kunnon kuvauskuuri ja kattoa omaa tekemistään videolta. No, nyt saadaan tulevina kertoina hyvin kisanomaista treeniä. Perjantaina on VAU:n epikset ja ensi keskiviikkona on P-HAU:n epikset. :)

Ruutin kanssa tehtiin taas tottista. Seuraaminen oli aika kurjaa. Ei pitäisi tehdä tätä ennen kuin äiti on ohjeistanut meitä. Jäävät liikkeet oli tosi hyvät, sekä kaukot. Noutoa pitäisi treenata enemmän. En edes tajunnut ottaa sitä, vaikka oli kapula mukana. :( Maahan-seisoliike junnaa paikallaan, pitäisi tehdä joka päivä sitä, jotta saisi jotain kehitystä aikaiseksi. Nyt otan kunnon kuurin sitä! Luoksetulon pysäytyksen kanssa pitää näköjään mennä joka kerta perse eellä puuhun. Otin taas ekaksi suoraan koko liikkeen vaikka on ollut joka kerta tarkoitus ottaa takapalkan kautta, että seisominen olisi napakkaa. No, eihän se seisominen ollut minkäännäköinen tällä ekalla toistolla. Sitten pari toistoa palkkakupin kanssa ja johan koira pysähtyy! Tästä lähtien otan AINA! takapalkan kanssa, jotta se seisominen olisi hyvä. Lopuksi vielä hyppy. Koira ei rynninyt hypylle ja oli ihanasti kuulolla. Hyppy oli matalalla. Ruuti teki sen tosi nätisti. Ei hötkyillyt tai mitään. Muutenkin mieliala oli paljon keskittyneempi kuin yleensä. Varmaan johtuu siitä kun koira on syönyt päivällä broiskunsiipiä ruoaksi niin ei tartte kiljua ja riehua kun on niin kova nälkä. :)

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Sadetreeniä

Meitä ei ollut mun lisäksi treenaamassa kentällä tänään kuin Pirita ja Tanja niin ajateltiin ottaa ihan vaan keppitreeniä koirille. Sitä paitsi satoi ihan kaatamalla niin ei oikein huvittanut pienellä porukalla esteitä siirrellä. :) Ensiksi Sissille kepeille sisäänmenotreeniä. Aloitus ihan helpoista lähetyskulmista. Hermo menee taas: koira yrittää ihan innolla ja joka toistolla menee ekaksi tokaan väliin. Argh, kuinka ärsyttävää! Naksuttelin sille oikein menneitä toistoja, mutta silti se ekoilla kerroilla menee joka kerta väärästä välistä sisään. 

Tämän jälkeen otin kokonaisia keppejä pujottelutreeninä. Juoksin etäällä kepeistä, koiran edellä ja takaa. Sissi kestää hyvin etaäisyydet sivulle, mutta mun takana olo on vaikeaa ja jos kiihdytän omaa vauhtia kun se pujottelee, niin tekee helposti virheitä. Muuten pujottelu on siistiä ja nyt se sitten menee hienosti oikeaan keppiväliin joka kerta! Apua, mitä mä teen ton koiran kanssa? Tarkoitushan on, että se menee itsenäisesti ilman apuja kepeille ihan mistä tahansa. Yritän nimenomaan opettaa naksuttimen avulla, jotta koira oivaltaa ITSE kuinka homma toimii. Kaikilla muilla koirilla tää on toiminut tosi hyvin, miksi tää tunkee joka kerta sinne kakkosväliin? Sissi on oikea perhosaivo, sillä ei pysy ajatus sitten yhtään koossa. Ilmeisesti me tarvitaan tosi paljon treeniä kepeillä, jotta se ymmärtää, mitä siltä haetaan. Tämä on ihan raivostuttavaa, koska se välillä tekee keppejä mielettömän hienosti ja joskus se on tuommoinen pölkkypää. No, elämässä pitää olla haasteita. :)

Sissi pujottelee takkujen kisoissa elokuussa 2011, kuvaajana Aino Luosa:




sunnuntai 19. elokuuta 2012

Canicrossia

Olin viikonloppuna Jämijärvellä treenaamassa Canicrossia. Mukana oli Zonya, jonka kanssa on tavoitteena startata kisaura syksyllä. Treeniä tarvitaan vielä kovasti, mutta ekoihin kisoihin on tarkoitus mennä katsomaan ja kokeilemaan harrastajaluokkaan. Ei mulla ole mitään saumaa voittoon, noi kisaajat ,on tosi kovia juoksemaan koiriensa kanssa. Mä oon tämmöinen töppöjalka. :D Harrastus on kuitenkin tosi kiva ja harvoin tulee juostua niin lujaa kuin kisoissa juostaan, niin silloin pääsee näkemään, kuinka hyvä se oma kunto oikein onkaan ja kuinka kovaa sitä oikeasti pystyy juoksemaan. 

Meitä oli opastamassa Marika Tiiperi, joka on kisannut koiransa kanssa canicrossissa MM-tasolla. Oli aika hienoa päästä noin osaavan koulutettavaksi. Marika oli hirmu mukava ja osasi neuvoa hyvin meitä. Olen pohtinut pitkään, kuinka saan koiran vetämään koko matkan. Z vetää liian kovaa alkumatkasta, väsyy siitä eikä vedä enää ollenkaan. Loppumatkasta se sitten vetää ihan hyvin. Olen ajatellut käyttää sille loppupalkkaa, jotta koiralla säilyy into vetämiseen. Marika kertoi, että hänen juostessaan koirat ovat irti ja vain kisoissa koirat ovat kiinni valjaissa. Tajusin, että vaadin Zonyalta liikaa kun se on mulla vetoliinassa koko matkan ajan. Juostaan sen kanssa kuitenkin aika pitkiä lenkkejä eikä koira voi mitenkään ymmärtää, että sen pitäisi vetää koko matkan. 

Marika neuvoi meitä tekemään lenkkejä yhdessä, mutta lisäksi erikseen lyhyitä ja innostavia vetoharjoituksia palkan kanssa. Matkaa suurennetaan hiljalleen ja treenit pidetään innostavina ja hauskoina. Näin me ollaan nyt aloitettu. Jätän koiralle palkan ja hölkätään jonkin matkan päähän. Takaisin päin tullessa annan Zonyalle vetokäskyn, jolloin se vetää innolla palkan luo. Uskon, että sille jää nopeasti mieleen nämä harjoitukset, koska se nauttii juoksemisesta ja vetämisestä tosi paljon. Itseä vaan jännittää, että jaksanko kisoissa kuoda tarpeeksi lujaa koko matkan... Toivottavasti kunto ei petä! No, ahkera treenaaminen on alkanut jo, toivotaan, että tulosta tulee. :)

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Viikkotreenit

Helena veti meidän viikkotreenit tällä kertaa. Harjoituksia oli kaksi, ensimmäinen oli paljon haatavampi kuin jälkimmäinen, mutta siinä joutui sitten juoksemaan ja kunnolla. :) (Laitan kuvan esille kun saan sen äitin koneelta.)

Putki-puomierottelu toimi ihan hyvin, aluksi hieman arpomista sen kanssa, mutta luulen, että se menee ylivilkkauden piikkiin. Voisihan sitäkin tietysit harjoitella lisää, että olisi ihan varma. Puomi oli tänään Sissin superlempparieste! Se valui sinnen joka välissä, vaikka en sitä siellä erityisesti palkkaillutkaan. Muutenkin oli taas hallinnan kanssa pieniä ongelmia, mutta onneksi harjoitus oli lyhyt ja pääsi koiraa palkkaamaan useasti. Pituudelta koiran vieminen kepeille oli sille haastavaa. Sissi meni melkein joka kerta puomille, vaikka kuinka sitä ohjasin. Yksittäisenä esteenä saatiin koira ohjattua oikeaan suuntaa ja täten kerrottua, että tehdään sitä, mitä minö haluan! :) Pakkovalssilla sai koiran menemään kepeille tosi kivasti, myös sitten loppurata sujui hyvin.

Kakkosharjoitus meni vauhdikkaasti. Sissi oli tosi reipas ja liikkui hyvin ja irtosi hienosti. Viimeinen putki piti ohjata huolella. Itse sössin siinä ja ohjasin huonosti, jolloin koira taisi mennä yllätysyllätys puomille. :D Tarkalla ohjauksella, jossa liike vie eteenpäin koira meni ihan oikeaan putkeen.

Oli hirmu mukavaa treenata tänään Sissin kanssa. Se teki töitä reippaasti eikä saanut mitään superhepuleita. Kuunteli mun ohjauksia aika hyvin ja kuitenkin irtosi tosi kivasti. Myös Ruuti pääsi hieman tottistelemaan kentällä. Se oli paikallaanmakuussa sillä välin kun kannettiin esteitä sisälle. Se oli hyvä. Seuraamisessa vieläkin liikaa virtaa, tahtoo edistää paljon. Käännökset oli hyvät. Jäävät liikkeet oli hyvät ja luoksetulosta maahan lipui taas aika pitkälle. Täytyy ottaa siinä kunnon kuuri takapalkalla, että pysäytys (oli se sitten maahan tai seisomaan) olisi napakka ja nopea.

maanantai 13. elokuuta 2012

Lotta Vuorela

Sissin kanssa osallistuttiin pitkästä aikaa Lotan koulutukseen. Olin päättänyt viime viikolla, että ohjausharkkaa tehdään nyt pätkissä, koska se tuntuu olevan tällä hetkellä koiralle haastavaa. Rataa voi tehdä sitten kun pätkät on hiottu ensiksi kuntoon. Lotalla olikin aika haastava rata (vaikka sen mielestä se oli helppo!), mutta tiesin jo etukäteen, että Sllä lähtee kuitenkin mopo käsistä jossain vaiheessa niin pilkoin harjoituksen kolmeen osaan jo rataantutustuessa.


Jo ykköseste tuotti ongelmia. Kolmosen takaakiertoon piti päästä koiran edelle, jolloin piti olla hyvissä asemissa ottamassa koira vastaan. No, näinhän siinä kävi, että Sissi ohitti ykköshypyn jos olin liian kaukana. Sai sitten vekslata siinä, mikä on sopiva etäisyys mulle, että ehdin ohjaamaan ja koiralle, ettei se tule hypyn yli. Seiskalle asti kaikki oli ok. Muurin jälkeen piti tehdä valssi, mutta tein koko ajan persjätön, huomaa, että niitä on nyt treenattu. Se vaan tuli itsestään ja luontevasti siihen kohtaan niin en alkanut väkisin valssia tekemään. Hypyllä kahdeksan se mopo sitten lähti käsistä. Oli tarkoitus tehdä kympille asti tätä pätkää, mutta kasin kohdalla Sissi teki kaikki muut esteet, paitsi sen ysin! Pikkuisen piti taas tuulettaa kummankin hermoja: koira paikallaanmakuuseen ja mä laskemaan kymmenestä alaspäin ja hengittämään rauhassa ettei käpy pala. :) No, saatiin kummankin nuppi kohdilleen ja harjoitus jatkui.

Esteet 7-9 päällejuoksuna, yskin jälkeen valssi, yhdelletoista tein eka päällejuoksu-jaakotuksen, mikä oli musta ok, mutta Lotta käski opettelemaan tiukemman kurvin kautta kääntymistä, siis koiralle. Tehtiin takaakiertona. Tämä oli koiralle pirun hankalaa kun luontaisesti se kääntyy toista kautta ja vauhti säilyy hyvin. Nyt jarrutetaan ja pakotetaan kääntymään "väärästä" suunnasta. Treenattiin tätä ja koira selvästi väsyi paljon.

Treenin jälkeen kääntö alkoi jo sujua, pääsimme jatkamaan eteenpäin. Esteet 12-14 ok. Olin yllättynyt, kuinka hyvin S suoritti tällä kertaa mun selän takana esteitä kun mun oli pakko lähteä liikkeelle hyvissä ajoin, että ehdin seuraaviin tilanteisiin ohjaamaan. 14 jälkeen persjättö, hyppy 16 oli vaikea koiran suorittaa, jos en ottanut haltuun (eli käskyttänyt "Sissi") kun koira on ilmassa hypyllä 15. 17 ohjasin taas taaemman siivekkeen kautta. Tähän Lotta neuvoi ohjaamaan taas tiukemman kurvin kautta eli tein persjätön esteen 16 jälkeen ja esteellä 17 niisto-persjättö. Tätäkin piti taas hinkata, että koira taipuu kauniisti. Lopussa ei ollutkaan sitten mitään ihmeellistä. Tehtiin toisella kierroksella muutamia pätkiä koiran kanssa, että saadaan ohjaukset myös toimimaan vauhdissa. Koira meni hienosti, mutta loppua kohti alkoi näkymään selkeitä väsymisen merkkejä. S ei jaksanut aivan niin innolla mennä, mutta treenasi tosi reippaasti ja jaksoi riehua lelun kanssa. Nää tiukat käännökset alkoi ottamaan koiran voimille, koska kun lopuksi niitä tehtiin, se oikein tömähti maahan ja suusta pääsi "UH!". Koskaan aikaisemmin näin ei ole tapahtunut, eli koirassa ei varmasti ole mitään vikaa. Luulen, että tämän päivän treeneissä ollaan tätä hinkattu niin paljon, että kroppa väsyy sen takia ja samaa ei vaan jaksa toistaa useampaan kertaan niin, että se on teknisesti oikeanlaista.



lauantai 11. elokuuta 2012

Pelastuskoiranäytös

Yli-Marolan kotieläinpihalla oli koirapäivä, johon meitä oli pyydetty pitämään pelastuskoiranäytöstä. Mukana oli minun ja äitin lisäksi Gitta oman koiransa kanssa. Esiteltiin pelastuskoiratoimintaa ja kuinka koiria koulutetaan ja miten ne etsivät. Näytöspaikkana oli hevosaitaus (jossa siis silloin ei ollut hevosia :D). Hieman jännitti, kuinka koirat toimii aitauksessa, jossa on paljon hajuja ja tietysti sitä ihanaa hevosenlantaa... Mulla oli sekä Ruuti että Brandy mukana. Ajattelin, että Brandy heittää ihan lekkeriksi siellä, mutta Ruutin pitäisi toimia ihan hyvin.

No, kuinkas kävikään... Onneksi otettiin jokaiselle koiralle tutustumistreenit ennen näytöstä, ettei koirat viedä ihan kylmiltään sinne aitaukseen. Meillä on umpparipiilo toisessa päässä aitausta ja hevosenkatoksessa ruokakaukalon takana avopiilo. Brandy oli oikein pätevä ja tomera, haki kummallakin suorituksella erittäin määrätietoisesti ja ilmaisi aivan älyttömän hyvin! Ruuti taas palloili ympäriinsä harjoituskerralla ja söi sitä lantaa ja juoksenteli aitauksessa. Löysi se maalimiehet, mutta ilmaisu oli surkeaa. Itse näytöksessä se keskittyi huomattavasti paljon paremmin, mutta yritti silloinkin vaan juoksennella ja söi taas hieman lantaa. Huoh. Harjoituksena paikka oli hyvä koirille, vaikka Ruuti ei onnistunut kauhean hyvin, niin sen sai kuitenkin työskentelemään näin vaikeassa häiriössä (hevosaitaus, katsojat, junarata aivan vieressä=todella kova meteli). Brandystä olen erittäin ylpeä, koira etsi hienosti välittämättä MISTÄÄN ja lopuksi pääsi kiertelemään kotieläinpihaa katselemassa eläimiä ja olemassa lastan paijattavana. :)

perjantai 10. elokuuta 2012

Raunioilla taas

Treeniputki raunioilla jatkuu, jotta saisi ton koiran koekuntoon. Tottistakin oon ihmeen ahkerasti tehnyt koiran kanssa, ihan perusjuttuja. Se luoksetulohomma pitäisi saada kuntoon ja yleensäkin seuraaminen, ettei se pyllyilisi mulle - ainakaan niin paljoa. :) Tänään oltiin siis Lahdessa ja harjoiteltiin saman tyyppisiä asioita. Tuli puheeksi, että pitäisi opettaa koiraa työskentelemään mahdollisimman itsenäisesti raunioilla, koska a) kansallisissa kisoissa ei katsota hyvällä jos ko hiihtää koko ajan koiran perässä/koira ei irtoa itsenäiseen työskentelyyn ja b) kansainvälisissä kokeissa koiraa saa ohjata vain kahdelta sivulta raunioaluetta eli ko ei saa tulla kasalle ollenkaan. Jälkimmäinenhän on minusta ihan järkyttävän typerää, minä ainakin työskentelen koiran kanssa parina, tarkkailen koko ajan koiran toimintaa, käytöstä ja eleitä etsiessä, jolloin tiedän mitä se nyt hakee ja ensinnäkin missä se on jo etsinyt! Ja muutenkin voin pyytää koiraa tarkistamaan. IPORissa koiraa vaan lähetetään sivulta etsimään ja etsittävä aluekin on todella iso, jolloin koiran tulee aivan itsenäisesti siellä etsiä.

No, tämän takia siis treenattiin tänään niin, että itse en noussut kasalle ollenkaan, vaan seurasin vain kahdelta sivulta kun koira työskentelee. Kun Ruuti ilmaisi niin silloin kävin tietty kasalla. Tuolla ei ollut irtoamisen kanssa ongelmaa. Paikka on jo tuttu ja alue muutenkin melko pieni niin etenemisessä ei ole mitään ongelmaa. Koira työskenteli rauhallisesti ja huolellisesti, löysi reippaassa tahdissa kaikki ukot. Kaikki kolme mm oli samaan aikaan piiloissa. Eka puoliumppari oli putkistossa keskellä kasaa, löytyi nopeasti. Toka oli umppari, mutta koira tunki itsensä sinne väkisin sisään. Kolmas oli toisessa putkistossa ja häiriöhenkilöiden sekoittaessa hajua koiran oli haastavampaa paikallistaa, missä mm on, mutta Ruuti tarkensi hienosti ja etsi hajunlähjettä intensiivisesti. Ruuti muutenkin työskentelee hienosti muista häiriöhenkilöistä ja melusta huolimatta.

Tänään vahvistettiin ilmaista siten, että koira sai heti pienen palkan ekasta haukusta ja sitten sen jälkeen jatkoi ilmaisua ja mä tulin paikalle ja sen jälkeen iso palkka rasiasta. Mun mielestä Ruuti vähän katkoi tämän takia haukkuaan ukoilla. Treenien lopuksi mietittiin, että olisi hyvä haukkuvien koirien kanssa aina ennen treenin alkua haukuttaa sitä, jolloin joira virittyy ja samalla "avaa ääntään", jolloin ilmaisu on rohkeampaa ja voimakkaampaa etsiessä. Tosin minusta Ruutin ilmaisu ei koskaan ole ollut huono. Se saisi jonkin verran rytmikkäämmin haukkua, mutta muuten haukku on voimakasta ja jatkuvaa.

Loppuun kuva nukkuvista kaveruksista: :)

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ikuisuusongelma, irtoamista vai hallintaa?

Otsikosta voi päätellä, että kyse on tällä kertaa agilitysta. Meidän viikkotreenit peruttiin, koska olin ainut tulija tänään, mutta menin sitten Hurttahallille treenaamaan äitin kurssille, jotta saisin edes yhden ohjatun treenin viikossa. Äiti oli tehnyt sovelluksen Nooran edellisen kerran radasta. 

Sissi oli villillä tuulella. Irtosi tosi hyvin, mutta ei pysynyt yhtään ohjauksissa mukana ja taas tolloili ihan omiaan. Alkuun yritin ottaa asian huumorin kannalla ja olla iloinen, että se on reipas ja irtoaa hienosti, mutta sitten taas lähti mopo käsistä ja koira tekee mitä haluaa eikä ole kuulolla ollenkaan. Pieni paikkamakuu ja uusi yritys. Ärsyttää ihan suunnattomasti kun koira menee tuollaiseen mielentilaan. Tietysti se nyt irtoaa ja hakeutuu tosi herkästi kauempaakin oleville esteille kun se viime kerrasta muistaa, että irtoamista on harjoiteltu. Tämä on tietty positiivista kun irtoamista ja itsenäistä etenemistä on harjoilteltu. Se mua tässä ärsyttää kun tuon koiran kanssa irtoamisen myötä katoaa kontakti ohjaajaan eli se alkaa sikailla ja puuhailla omiaan.

Tämän taki irtoaminen onkin ikuisuusongelma, halutaanko koirasta irtoava, itsenäisesti esteitä suorittava, mutta korvaton ohjauksille, joka ei ole hallinnassa vai ohjaajan lähellä kuuliaisesti esteitä suorittava, mutta ei irtoa kauas? Itse haluan tietysti nämä molemmat, mutta tie tulee olemaan P-I-T-K-Ä! Ja omat keinot alkaa välillä olla hukassa: kuinka kerron koiralle, että tykkään kun irtoat, mutta muakin pitäisi totella?! Ilmeisesti treeni oli tänään liian haastava tai sitten koira vaan ärsytti minua. Äiti tosin mainitsi, että "Sissi on taas tolla tuulella." Eli sillä on vaan tuommoisia päiviä ja ilmeisesti mun pitää ottaa lyhyempiä ja helpompia pätkiä, jolloin se saa paljon palkkaa irtoamisesta sekä haltuunotoista ja ohjauksen kuuntelusta. 

Silti pitäisi pystyä tekemään sitä rataa yhdessä, että hitsaudutaan koiran kanssa koirakoksi. Minun täytyy tietää, miten koira kulkee ja vastaa ohjauksiin ja koiran täytyy oppia luottamaan muhun ja lukemaan mun ohjaamista. Eli ekaksi siis sitä teknistä harkkaa mahdollisimman paljon ja sitten vaikka koko rada treeniä. Ääk, tulee taas ihan kamala ahdistus kun treenattavia asioita olisi ihan miljoona. Tämän takia on myös niin turhauttavaa kun ei pysty Ruutin kanssa enää (luultavasti) tekemään kun täytyy lähteä ihan alusta ja työstää kaikki uudestaan Sissille. Yritän vaan ajatella positiivisesti, että Sissistä tulee mahtava agitykki kun sen saan huippukisakuntoon. Nyt en pitkään aikaan edes ajattele kisaamista. Jos syyskuulla kävisi tekemässä "taitojentarkistusta" kisoissa katsomassa, mitä pitää vielä kehittää ja treenata.

 
 Eka harjoitus

Nyt niihin harjoituksiin: kolmosen jälkeen persjättö, koira irtoaa kauniisti putkeen. Kutosella valssi ja takaaleikkaus putkeen. Takaaleikkaus aika kehno, mutta valimatkat oli lyhyet ja koiralla kauhea kiire edetä. :) Pöydälle lähetys onnistui kivasti kaukaa ohjaten, täytyy myöntää, että takanaohjaukset meni tänään Sissiltä tosi hienosti. Pöydällä ei olisi malttanut pysyä, mutta se ei ole ongelma. Kepeillä hieman ongelmia alkuun sisäänmenoissa, äiti sanoi, että olin ollut outo. Rentouduin niin koirakin meni hyvin. Usein jätti pujottelematta vikan välin kun kepit suuntaa seinää kohti. Treeniä tähän. Loppusuoran ohjasin takaaleikkaamalla puomin puolelta, sujui hyvin.

Toka pätkä

Tää olikin sitten jo paljon vaikeampi, kun edellinen pätkä oli sisältänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita ja nyt pitikin kuunnella ohjauksia. Nelonen oli vaikea, koira ohjautui viereiselle hypylle ja putkeen. Haltuunotto heti putkella ja sitten takaakierto-niisto-persjättö. Vitosella koira tahtoi valua, mutta johtui omasta rytmityksestä aivan selväti kun joutui edellisen esteen kanssa ponnistelemaan niin paljon. Kutosella karkaili aalle, tiukalla vartalonkäännöllä ja käskytyksellä sai putkeen ja tässä kohtaa tajusi, että nyt niitä pieniä pätkiä ja paljon palkkaa. Ei kannata tehdä hampaat irvessä puhtaana huonosti läpi vaan keskittyä nyt siihen irtoamiseen ja helpottaa sitä, mikä on nyt vaikeaa. Kympin takaakierto oli myös vaikea kun koiralla oli koko ajan ajatus loppusuoran palkasta. Jotain se sentään on oppinut! :D Saatiin onnistumaan jarrutuksilla ja käskytyksillä. Taas tietää, mitä saa treenata...


sunnuntai 5. elokuuta 2012

Irtoamisharjoituksia ja tottista

Ajeltiin tänään Sissin ja Ruutin kanssa hallille treenaamaan. Slle agilitya ja Ruutille tottista. Mulla oli valmis rata suunniteltu Sn irtoamisharjoituksia varten, mutta hallilla olikin tosi kiva putkirata valmiina niin tehtiin aluksi sitä pariin otteeseen. Eli tarkoitus oli saada koira suorittamaan käskystä esteitä itsenäisesti. Irtoaa hyvin, mutta mun pitää muistaa antaa koiralle tilaa suorittaa esteitä, valun aina liikaa niitä kohti. Omalle treenilistalle palaa iänikuinen rytmityksen harjoittelu. Ruuti pääsi tekemään samaa putkirallattelua kun ei tarvinut hypätä kuin kahta matalaa hyppyä. Koirat oli kyllä tosi tohkeissaan tästä radasta. :)




Ruutin kanssa tehtiin seuraamista, liikkeellelähtöjä ja IPORin luoksetuloa: seuraa, liikkeestä istu, luoksetulosta maahan ja treenattiin vielä maahan-seiso. Liikkeellelähdöt oli hyvät. Seuraamisessa koira piti tänään kontaktit mielettömän hyvin, mutta edisti hirvittävän paljon. Liian korkea vire aksahallilla treenaatessa. Piti ärähtää useamman kerran edistämisestä ja laittaa koira paikkamakuuseen. Sitten uusi yritys ja hyvät palkat onnistuneista toistoista. Liikkeestä istu oli erinomainen, luoksetulosta maahan on hidas. Pitää treenata lisää ekaksi kaukoina sitä ennen kuin liittää koko liikkeeseen. Myös maahan-seiso -liike oli aika blääh, vire aivan liian korkea tämän treenaamiseen. Koira sikailee ja heiluu jalkojensa kanssa. Piti taas ärähtää niin sitten tuli taas aivot mukaan. Pari erinomaista toistoa saatiin aikaiseksi, mutta ärsyttää ne kaikki muut huonot. Nyt tosin olen siirtynyt polviltani seisomaan kumaraan, vaikea varmasti myös siksi.



Sissin kanssa tehtiin vielä yksinkertaista eteenlähettämistreeniä. Ekaksi palkka oli kolmen hypyn takana, sitten ekan ja vielä viimeisen putken takana. Koira lähti kuin tykinsuusta, oli selvästi mieluisa harjoitus. :) Varmaan menee kaaliin aika helposti tuo eteenlähettäminen. Naksuttelin lopuksi hieman keppien sisäänmenoja. Oon lisännyt joka kerta haastetta koiralle, jotta sisäänmenosta tulisi ihan 100 % varma. Tosin nyt tuli mieleen, että palauttavia helppoja toistoja pitäisi tehdä myös.

perjantai 3. elokuuta 2012

Yleistä löpinää

Vanhemmat on viikonlopun reissussa Ahvenanmaalla, joten mä olen orjuutettu koiravahdiksi. Onneksi ne otti kaksi koiraa mukaan niin mulla ei ole täällä "kuin" kuusi koiraa hoidettavana. Mä sitten möllötän täällä maalla koirien kanssa ja ei ole mitään tekemistä. Harkata tekisi mieli, mutta en millään viitsisi ajella täältä hevonkuusesta yksinäni hallille. Blääh! Juoksulenkkaritkin jäi kotiin, ne tosin on ilmeisesti pakko lähteä hakemaan.



Ruuti on ollut outo viime aikoina. Siis sehän on ollut kipeä viime keväästä asti. Mun vanhassa blogissa on selostettu siitä enempi. Nyt kesällä se sitten sai agilityn harjoitteluun luvan. Eli sai tehdä kontakteja, hyppytekniikkaharjoituksia ja rauhallisesti ohjausharkkaa. No, näin ollaan toimittu ja koira on ollut virkeä ja reipas eikä yhtään jumissa. Kunnes yksi kerta se oli mukana ohjausharkoissa ja se oli tosi jähmeä. Hyppäsi hyvin ja liikkui ihan ok, mutta koira oli vaan, hidas. Illalla se sitten olikin jo takaosasta kipeä ja joutui taas levolle useammaksi päiväksi.


Voi että mua ärsyttää oman ja koiran puolesta. Ärsyttää kun nyt alkaa näyttää siltä, että koiran agilityura alkaa olla ohi. Pieni toive on, että tää on vaan takapakkia paranemisessa ja se elpyy tuosta vielä entiseen kuntoonsa, mutta mä oon kuitenkin realisti ja koira ikään nähden on aika ihme, että se vielä kisaisi agilityssä tulevaisuudessa. Katkerana mä olen haudannut haaveet tulevista kisoista ja harmittaa kun yhteiseen harrastukseen oon panostanut niin paljon aikaa, työtä ja rahaa.


Tietysti koiran kunto ja terveys on ensisijaista mulla ja itseä harmittaakin, että nyt oon taas treenannut sen kanssa ja sitten se tulikin kipeäksi. Ihan hirveästi oon uhrannut aikaa tuon koiran kuntoon laittamiseen ja itseä kirpaisee kun takapakkia tulee. Ja mä todellakin pidän sitä kuin pumpulissa, en treenauta mitään, mikä on sille liian raskasta. Nyt sitten treenaan jatkossa Ruutin kanssa pelastuspuolella ja Sissin kanssa aksaa. Brandy-raukka siirtyy taas kakkoskoiraksi, mutta sen kanssa olisi tarkoitus mennä syksyn aikana Pelastuskoiraliiton kokeisiin. Eli en jätä sen treenamista kokonaan pois, koska koiralla on paljon potentiaalia.


Nyt sitten Ruutin kanssa ollaan lenkkeilty tosi paljon ja se ei ole ollut yhtään kipeä. Aamuisin kun se herää niin se on takaosasta jäykkä, mutta kevyellä liikunnalla vetreytyy tosi hyvin. Nyt ollaan treenattu juoksua ahkerasti, tehty vauhtikestävyysharjoituksia ja kohta aloitetaan vetoharjoitukset ihan tosissaan. Paitsi tietty eilen lenkillä kun mulla oli myös Sissi mukana, se linkutti etujalkaansa. Aargh! Tietty just silloin kun mulla olisi juoksu sujunut hyvin ja kelo on sopiva niin se linkkaa jalkaa. Kyllä siinä kohtaa purtsalla kaikui ärräpäät ja lujaa. Muut lenkkeilijät varmaan luuli, että kiroan koirille siellä. ;)


En mä tiedä kusettaako toi mua, kun me jäähdyteltiin eli käveltiin reipasta tahtia kotiin, niin ei ole mitään vikaa koirassa. Illalla kävelytystä ja pellolla juoksemista, ei mitään vikaa! Yöllä taas kun se heräsi kesken unien niin takaosa oli jäykkä, mutta hieroin ja koskettelin koiraa, ei arista mistään. Fyssarin mukaan juokseminen nimenomaan auttaa ja avaa sitä tosi hyvin, mutta en uskalla linkuttavaa koiraa juoksuttaa. Täytyy varata aika fyssarille taas ja lenkittää varovaisesti tuota koiraa. Mä luulen, että sillä on joku jumi takaosassa, mikä aukeaa kun se pääsee liikkeelle. Sama juttu mulla on mun polven ja nilkan kanssa. Ne saattaa yöllä jumahtaa, ei tunnu kipua, mutta on jäykät ja kevyellä liikkumisella menee ohi. Ruuti onneksi näyttää suht hyvin kun siihen sattuu ja huutaa jos on oikeasti tosi kipeä.


Nyt tuli hirveä sepustus, koittakaa kestää. Loppuun hauskoja kuvia koirista. Maanantaina leikitettiin jokaista koiraa yksitellen pihalla ja treenailtiin vähän tottista, kettistä ja temppuja. :)




 Brenda

 Brenda pujottelee

 Ja saa palkaksi frisbeen. :)

 Sissin vuoro riehua.

 Susien kanssa nouto.

 Brandy: "Kumman lelun ottaisin, dummyn vai frisbeen?!"

 "Dummy on kivempi!"

"Mutta en annakaan sitä enää sulle!" 

 Brandy harjoittelee pöytää.

 B osaa. :)

 Ginnien lemppari on pallo. ;)

"Mun pallo!"

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Raunioita ja agilitya

Tänään on ollut tosi kiva päivä. Käytiin Lahdessa Ruutin kanssa raunioita treenaamassa ja illalla Sissin kanssa agilityharkoissa. Sää on ollut tosi vaihteleva, välillä on ollut ihan järkyttävän kuuma ja sitten taas sataa ja ukkostaa. Raunioille saatiin hyvä metelit kun ukkosti ja viereisellä maankaatopaikalla sattui meidän treeniaikana käymään tosi paljon kuorma-autoja tuomassa tavaraa.



Ruutille kaksi ukkoa. Molemmat oli umppareissa. Otettiin kokeenomainen haltuunotto ennen radalle vientiä. Yrittää sikailla mulle, mutta napakalla muistutuksella tottelee hyvin. Etsii rauhallisesti ja järjestelmällisesti, tarkentaa hirmu hyvin ja koiraa on helppo lukea. Ilmaisut on vahvat ja koira selkeästi miettii, koska alkaa ilmaista.


Itse en tiennyt ukkojen sijaintia. Ensimmäinen mm oli putkiston risteyskohdassa. Koira ei pääse mm:n luokse, mutta pystyy laittamaan pään aukosta läpi. Hyvä ilmaisu. Tarkistetaan aluetta ja koira saa hajun alueen sivusta, etsii hajun lähdettä ja merkkaa hyvin kuuman piilon, mutta ei ilmaise siinä. Ruuti tarkentaa ja alkaa haukkua rengastornia. Nostan käden ilmaan löydon merkiksi. MM oli kuitenkin viereisessä tornissa piilossa. Ei huono löytö kuitenkaan.


Kuvat maanantain treenistä:

Aloitetaan

Etsimässä

 Täällä se ukko on!

Ilmaisu

Illalla siis Sissin kanssa agilitya. Tiaisen Helena oli kouluttamassa meitä. Olin tosi intona kun eilen S oli tosi pätevä niin oli hauskaa lähteä katsomaan, millaisella tuulella S tänään olisi. yhdellä treenikaverilla oli lapsi mukana, joka poimi mustikoita viereisessä metsässä. Se jännitti Sissiä tosi paljon, kun se ei ole tottunut lapsiin ja sen mielestä on omituista kun joku hiippailee puskissa ja katoaa välillä näkyviltä. Viereisellä kierrätyspaikalla rekat ajelivat koko ajan ja pitivät kovaa meteliä. Sissiä nämä häiriöt selkeästi häiritsivät, koira ei ollut oma rento itsensä, mutta otettiin treeni nyt häiriötreenauksen kannalta. 

Meillä oli valkoiset ympyrät.

Metsä sijaitsee kenttään nähden radan yläreunassa. Sissille oli tosi hankalaa suorittaa rataa metsää kohti kun se "joku" oli siellä ja ahdisti. Ei lähtenyt yhtään mun ohjauksiin mukaan, kiersi vaan esteitä ja palloili ympäriinsä. Kakkoselle tein saksalaista, mutta ei tule hypyn yli ellen tosi voimakkaasti käskytä. Vaihdetiin takaakierto-valssiin. Toimi. Kolmosen jälkeen yritin tehdä persjättöä, ei ehtinyt millään. Siihen siis takaaleikkaus neloselle, takaakierto-valssi vitoselle. Esteet 4 ja 5 tuottivat suurimpia ongelmia. Metsään päin ei ole kivaa mennä ja esteen 15 jälkeen odotti palkka. Kamala ongelma! Tehtiin vaan uudestaan ja uudestaan niin kauan, että koira MENEE. Ja menihän se. Sitten kehuttiin, palkattiin ja riehuttiin hirveästi. Leikitin toistojen välillä Sissin kanssa frisbeellä, jotta koira rentoutuisi ja oppisi luottamaan muhun vaikeissakin tilanteissa.

Lopulta koira suoritti hyvin rataa. Vitoselle kun meni tekemään niiston, koira hyppäsi aidan. Yritin lähetellä putkiin ja mielestäni koira lähti hyvin, mutta ei todellakaan niin hyvin kuin eilen. Keinun teki hyvin ja esteellä 12 kaarros oli siisti kun valssasin siihen. Eteenlähetystä pitää ehdottomasti treenata tosi paljon, sitä koira ei vielä hoksaa. 

Oon ihan tyytyväinen. Saatiin luotua koiralle mielikuvaa, että häiriöiden allakin voi tehdä töitä. Helenan mukaan minun ohjaukset oli tänään hyvät, eli koiran kiellot ei johtuneet minusta. Puhuttiin vielä, että Sissin pitää treenata vielä irtoamista ja esteiden suoritusvarmuutta.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Nooran ohjaustreeneissä

Harmi, tänään oli viimeinen kerta Nooran viikottaisia ohjausharjoituksia. Ne on ollut tosi kivoja harkkoja ja on ollut mukavaa päästä treenaamaan toisiin ohjattuihin treeneihin omien viikkotreenien lisäksi. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. :)

Sissi-Siiseli oli siis mulla mukana kun Ruuti ei voi nyt aksata. S on siis äitin koira, jota oon treenannut kun Ruu on ollut saikulla. Nyt alkaa selvästi meidän yhteistyö sujumaan, Sissi oli tänään kuin öljytty saippua! Se luki mun ohjaukset ihan pikkutarkasti ja irtosi esteille ihan järjettömän hyvin! :) Olin ihan ällistynyt moisesta käytöksestä ja olin aivan myöhässä ohjauksissa ja suunnitellut jutut ei enää sopineetkaan kuvioihin.

Sissin tarvitsee selkeästi opetella, että sen täytyy mennä ne esteet, mitkä mä oon merkannut sille mentäväksi, muuten se herkästi ohittaa ne. Vireen täytyy olla koko ajan korkealla, ei saa tehdä liian vaikeita tai pitkiä pätkiä ettei into häviä. Nyt se on ollut viime kerroilla ihan hirmu virtaisa. Oon nyt ottanut itseäni niskasta kiinni enkä ajattele Sissi "kakkoskoirana" vaan kohtelen sitä samoin kuin Ruutia, niin hyvässä kuin pahassa. Tarkoitan siis sitä, että vaadin Sissiltä samoin kuin omalta koiralta, toistoja tehdään ja sikailla ei saa. En lässytä ja pyytele tekemään vaan vaadin, mutta kehun ja palkkaan koiraa rajattomasti hienosta työskentelystä. Tänään oma fiiliskin oli kunnossa.

Ollaan mietitty äitin kanssa, että nyt treenataan Sissille irtoamista/työskentelymotivaatiota ja keppejä kuntoon oikein urakalla. Tämän jälkeen katsotaan kontaktit. Ne on tällä hetkellä ihan kamalat mun mielestä, mutta onneksi S:llä on edes joku haisu, että siellä stopataan, jolloin se ei ainakaan (vielä...) sikaile niillä. Tänään vähän naksuttelin kontaktia, mutta ei siitä mitään tullut, täytyy aloittaa ihan alusta.

Ja siihen rataan: (Sori, kuva on kammoittava, mun piirtotaulusta otettu. Suorat putket on oikeasti samanpituiset ja tuo "mutkaputkikin" taisi olla suora...)




Kolmosen jälkeen ensi tein persjätön, vitoselle niisto-persjättö ja lähetys putkeen. Noora neuvoi tekemään neloselle jaakotuksen, jolloin ehtii paremmin. Toimi. Kasille tein taas persjätön, mutta Sissi ei lue mun merkkauksia. Oli pakko jäädä ottamaan koira mukaan ja tehdä valssi ja takaaleikata putkeen. Ensin tein ysille ennakoivan valssin, mutta nyt ei ehtinyt. Poispäinkääntö esteelle 11 sujui jotenkuten, oma ajoitus tökki pahasti. Putkeen menot sujui hyvin, kunnes Sissi keksi, että kahta putkea voi juosta ympyrää. :D Esteelle 18 tein ekaksi pakkovalssi-valssin ihan kokeilun vuoksi, mutta on aika kökkö nopean koiran kanssa tässä kohdassa. Sitten tein niistolla, mutta S taipuu automaattisesti paremmin toiselle puolelle, joten tehtiin backlap vai mikä sen nimi nyt oikeasti on. Taipuu kauniisti.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Rauniotreenit Lahdessa

Kun Lahden kaupunki purki vanhat rauniot Hennalasta, uudet on kasattu Jokimaalle maankaatopaikan viereen. Käytiin tänään katsastamassa se ja treenaamassa koirien kanssa piiloja. Alue on säälittävän pieni, mutta sinne on saatu paljon piiloja aikaiseksi. Teimme tänään porukoiden kanssa putkien päälle kansia, jotta saadaan treenattua umppareita mahdollisimman tehokkaasti. 

Mulla oli pelkkä Ruuti mukana. Lähtiessä oli niin kamalan kuuma, etten viitsinyt ottaa koko porukkaa autoon hikoilemaan. Ruutille tehtiin motivoivaa treeniä: intoa ilmaista maalimiestä umppareista ja niiden etsimistä piti saada tehokkaammaksi ajatellen tulevaa PERA-B-koetta. Eka ukko oli putkiston päässä "pystyrenkaassa". Tarkoitus oli, että koira ilmaisi tämän umpparina. Käytettiin tuulta avuksi, eli koira lähetettiin myötätuuleen etsimään kun se oli ensin nähnyt, mihin suuntaan maalimies upposi. Ruuti otti hajun heti ja pyöri piilon ympärillä. Tosi tarkkaavaisella työskentelyllä se lähti tarkentemaan, missä mm on. Lopulta se löysi putkiston suuaukon ja löysi mm:n tätä kautta. Erinomainen nenänkäyttötreeni, vaikka nyt ei tullutkaan sitä haluttua umpparin ilmaisua. 

Seuraavat kaksi ukkoa Ruuti taas sai nähdä kun ne lähtivät alueelle, mutta ei sitä minne. Koira lähetettiin nyt aika sivutuuleen, mutta nosti kummatkin maalimiehet umppareista tosi hyvin ja ilmaisi hienosti. Juuri tällaisia motivoivia ja koiran itsetuntoa kohottavia treenejä pitää tehdä paljon ennen B-koetta, jotta työskentely raunioilla olisi itsevarmaa.

Kuviakin otettiin, mutta ne on iskän kamerassa. Lisään niitä myöhempiin postauksiin. Olen nyt lomalla kuukauden (toivottavasti) ja aikomuksena on treenata Ruutin (ja Brandyn) kanssa paljon pekoa ja tottista. Sissin kanssa treenataan aksaa kun Ruuti ei oikein ole kunnossa vielä sitä ajatellen. Kirjoittelen joskus myöhemmin lisää Ruutin kuntouttamisesta.

Olimme viime viikolla koirien kanssa Kennelliiton nuorten leiriä järjestämässä. Ruuti sai paljon uusia leikkikavereita, joiden kanssa se juoksi ja ui kovasti koko leirin ajan. Brandy on epäsosiaalinen tylsimys, eikä välitä muiden koirien seurasta. :)

Nyt mä lisään hirveästi kuvia tähän blogiin, koska edellisestä blogista katosi kaikki kuvat! Sori surkea kuvien laatu, nopeasti liikkuvia koiria on hirvittävän vaikeaa kuvata aurinkoisella säällä puhelimella... :/

 Ruuti, Desi ja saksalainen bc & kelpie





Etsi koira :)