Meidän seura järjestää viikonloppuna Rakokivessä Nastolassa Nuorten agilityn sm-kisat, joten meillä oli sitten perjantai-iltana epikset samalla paikalla. Tietysti käytin talkoilun lomassa tilaisuuden hyväksi ja kävin harkkaamassa kaksi kisanomaista rataa vieraassa paikassa, koska Sissi tarttee tällaisia treenejä ihan hirveän paljon.
No persiilleen meni. Eka rata oli ihan kammoittava. Koira ei pysynyt yhtään mulla hanskassa ja todellakin teki mitä huvittaa. Juoksi putkiin ja kielsi hyppyjä ja rallatteli omiaan. Olin niin hiilenä, ettei ole tosikaan. Kolme viimeistä estettä taidettiin mennä mun ohjauksen mukaan. Siinä kohtaa meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta minähän en luovuta. Koiraa en missään nimessä syytä. Tää johtuu vaan siitä, että ei olla treenattu vieraissa paikoissa tarpeeksi. Ja jotain erittäin positiivista löytyi kuitenkin: koira ei jännittänyt YHTÄÄN siellä mun kanssa ollessa eikä hinkunut yhtään äitin perään. Tämä on ihan mielettömän hyvä juttu ja olen tosi iloinen tästä.
Toiselle radalle lähdettiin ei-mitään-asenteella. Koira tulikin tosi kivasti ohjauksiin mukaan. Kepeillä tuli jotain omistuista sössimistä, mutta ei menoa haitannut. Melkein lopussa koira irtosi väärään päähän putkeen oudossa paikassa, mutta sivusta seurannut äiti sanoi, että mä ohjasin koiraa taas aivan liian läheltä. Nyt mun täytyy tehdä kovasti töitä, että lopetan sen esteille valumisen ja luotan rohkeasti koiraan, että kyllä se irtoaa kun kyllähän se vaan irtoaa välillä ongelmaksikin asti... Nyt vaan kovasti treeniä Sissille vieraissa paikassa, kepit supervarmoiksi ja itselle ohjaustreeniä niin siitä tulee tosi hyvä.
Sissi äitin kanssa kisoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti