Kristan treeniblogi: Yleistä löpinää

Vanhemmat on viikonlopun reissussa Ahvenanmaalla, joten mä olen orjuutettu koiravahdiksi. Onneksi ne otti kaksi koiraa mukaan niin mulla ei ole täällä "kuin" kuusi koiraa hoidettavana. Mä sitten möllötän täällä maalla koirien kanssa ja ei ole mitään tekemistä. Harkata tekisi mieli, mutta en millään viitsisi ajella täältä hevonkuusesta yksinäni hallille. Blääh! Juoksulenkkaritkin jäi kotiin, ne tosin on ilmeisesti pakko lähteä hakemaan.

Ruuti on ollut outo viime aikoina. Siis sehän on ollut kipeä viime keväästä asti. Mun vanhassa blogissa on selostettu siitä enempi. Nyt kesällä se sitten sai agilityn harjoitteluun luvan. Eli sai tehdä kontakteja, hyppytekniikkaharjoituksia ja rauhallisesti ohjausharkkaa. No, näin ollaan toimittu ja koira on ollut virkeä ja reipas eikä yhtään jumissa. Kunnes yksi kerta se oli mukana ohjausharkoissa ja se oli tosi jähmeä. Hyppäsi hyvin ja liikkui ihan ok, mutta koira oli vaan, hidas. Illalla se sitten olikin jo takaosasta kipeä ja joutui taas levolle useammaksi päiväksi.

Voi että mua ärsyttää oman ja koiran puolesta. Ärsyttää kun nyt alkaa näyttää siltä, että koiran agilityura alkaa olla ohi. Pieni toive on, että tää on vaan takapakkia paranemisessa ja se elpyy tuosta vielä entiseen kuntoonsa, mutta mä oon kuitenkin realisti ja koira ikään nähden on aika ihme, että se vielä kisaisi agilityssä tulevaisuudessa. Katkerana mä olen haudannut haaveet tulevista kisoista ja harmittaa kun yhteiseen harrastukseen oon panostanut niin paljon aikaa, työtä ja rahaa.

Tietysti koiran kunto ja terveys on ensisijaista mulla ja itseä harmittaakin, että nyt oon taas treenannut sen kanssa ja sitten se tulikin kipeäksi. Ihan hirveästi oon uhrannut aikaa tuon koiran kuntoon laittamiseen ja itseä kirpaisee kun takapakkia tulee. Ja mä todellakin pidän sitä kuin pumpulissa, en treenauta mitään, mikä on sille liian raskasta. Nyt sitten treenaan jatkossa Ruutin kanssa pelastuspuolella ja Sissin kanssa aksaa. Brandy-raukka siirtyy taas kakkoskoiraksi, mutta sen kanssa olisi tarkoitus mennä syksyn aikana Pelastuskoiraliiton kokeisiin. Eli en jätä sen treenamista kokonaan pois, koska koiralla on paljon potentiaalia.

Nyt sitten Ruutin kanssa ollaan lenkkeilty tosi paljon ja se ei ole ollut yhtään kipeä. Aamuisin kun se herää niin se on takaosasta jäykkä, mutta kevyellä liikunnalla vetreytyy tosi hyvin. Nyt ollaan treenattu juoksua ahkerasti, tehty vauhtikestävyysharjoituksia ja kohta aloitetaan vetoharjoitukset ihan tosissaan. Paitsi tietty eilen lenkillä kun mulla oli myös Sissi mukana, se linkutti etujalkaansa. Aargh! Tietty just silloin kun mulla olisi juoksu sujunut hyvin ja kelo on sopiva niin se linkkaa jalkaa. Kyllä siinä kohtaa purtsalla kaikui ärräpäät ja lujaa. Muut lenkkeilijät varmaan luuli, että kiroan koirille siellä. ;)

En mä tiedä kusettaako toi mua, kun me jäähdyteltiin eli käveltiin reipasta tahtia kotiin, niin ei ole mitään vikaa koirassa. Illalla kävelytystä ja pellolla juoksemista, ei mitään vikaa! Yöllä taas kun se heräsi kesken unien niin takaosa oli jäykkä, mutta hieroin ja koskettelin koiraa, ei arista mistään. Fyssarin mukaan juokseminen nimenomaan auttaa ja avaa sitä tosi hyvin, mutta en uskalla linkuttavaa koiraa juoksuttaa. Täytyy varata aika fyssarille taas ja lenkittää varovaisesti tuota koiraa. Mä luulen, että sillä on joku jumi takaosassa, mikä aukeaa kun se pääsee liikkeelle. Sama juttu mulla on mun polven ja nilkan kanssa. Ne saattaa yöllä jumahtaa, ei tunnu kipua, mutta on jäykät ja kevyellä liikkumisella menee ohi. Ruuti onneksi näyttää suht hyvin kun siihen sattuu ja huutaa jos on oikeasti tosi kipeä.

Nyt tuli hirveä sepustus, koittakaa kestää. Loppuun hauskoja kuvia koirista. Maanantaina leikitettiin jokaista koiraa yksitellen pihalla ja treenailtiin vähän tottista, kettistä ja temppuja. :)