Harmi, tänään oli viimeinen kerta Nooran viikottaisia ohjausharjoituksia. Ne on ollut tosi kivoja harkkoja ja on ollut mukavaa päästä treenaamaan toisiin ohjattuihin treeneihin omien viikkotreenien lisäksi. No, kaikki hyvä loppuu aikanaan. :)
Sissi-Siiseli oli siis mulla mukana kun Ruuti ei voi nyt aksata. S on siis äitin koira, jota oon treenannut kun Ruu on ollut saikulla. Nyt alkaa selvästi meidän yhteistyö sujumaan, Sissi oli tänään kuin öljytty saippua! Se luki mun ohjaukset ihan pikkutarkasti ja irtosi esteille ihan järjettömän hyvin! :) Olin ihan ällistynyt moisesta käytöksestä ja olin aivan myöhässä ohjauksissa ja suunnitellut jutut ei enää sopineetkaan kuvioihin.
Sissin tarvitsee selkeästi opetella, että sen täytyy mennä ne esteet, mitkä mä oon merkannut sille mentäväksi, muuten se herkästi ohittaa ne. Vireen täytyy olla koko ajan korkealla, ei saa tehdä liian vaikeita tai pitkiä pätkiä ettei into häviä. Nyt se on ollut viime kerroilla ihan hirmu virtaisa. Oon nyt ottanut itseäni niskasta kiinni enkä ajattele Sissi "kakkoskoirana" vaan kohtelen sitä samoin kuin Ruutia, niin hyvässä kuin pahassa. Tarkoitan siis sitä, että vaadin Sissiltä samoin kuin omalta koiralta, toistoja tehdään ja sikailla ei saa. En lässytä ja pyytele tekemään vaan vaadin, mutta kehun ja palkkaan koiraa rajattomasti hienosta työskentelystä. Tänään oma fiiliskin oli kunnossa.
Ollaan mietitty äitin kanssa, että nyt treenataan Sissille irtoamista/työskentelymotivaatiota ja keppejä kuntoon oikein urakalla. Tämän jälkeen katsotaan kontaktit. Ne on tällä hetkellä ihan kamalat mun mielestä, mutta onneksi S:llä on edes joku haisu, että siellä stopataan, jolloin se ei ainakaan (vielä...) sikaile niillä. Tänään vähän naksuttelin kontaktia, mutta ei siitä mitään tullut, täytyy aloittaa ihan alusta.
Ja siihen rataan: (Sori, kuva on kammoittava, mun piirtotaulusta otettu. Suorat putket on oikeasti samanpituiset ja tuo "mutkaputkikin" taisi olla suora...)
